Joukkoliikenteemme pohjautuu jo hyvin raiteisiin kaupunkiradan, metron ja pikaraitiotien kautta, mutta ne palvelevat toistaiseksi vain pientä osaa espoolaisista. Samalla kun saamme joukkoliikenteen tehokkaammaksi ja palvelemaan paremmin myös ratojen välissä (tai jopa uusia ratayhteyksiä!), on meillä mahdollisuus pienentää autoliikennettä aidosti. Arjen tulee olla toimivaa kaikille, ei vain niille, jotka asuvat 500-800 metrin säteellä olemassa olevista raideyhteyksistä. Etenkin syöttöliikenne on heikentynyt merkittävästi metron jatkeiden myötä – myös junaradan varteen, vaikka tehokkaalla syöttöliikenteellä mahdollistetaan nimenomaan nopeat matka-ajat ja edelleen tehokas liikkuminen. Espoossa lisäksi sisäiset siirtymät kaupunkikeskusten välillä ovat julkisilla pääosin haastavia ja pitkäkestoisia.
Syöttöliikenne on osa joukkoliikenteen käytön matkaketjua: ensimmäisen ja viimeisen kilometrin (FM/LM) ongelma joukkoliikenteessä tarkoittaa sitä, kuinka helposti ihmiset pääsevät joukkoliikenteen piiriin ja sieltä määränpäähänsä. Tämä on keskeinen tekijä siinä, valitseeko ihminen joukkoliikenteen vai jonkin muun kulkutavan.
Espoossa tämä kysymys on erityisen tärkeä, koska kaupungin laajenevat kaupunkikeskukset ja työpaikkakeskittymät tarvitsevat sujuvat ja houkuttelevat matkaketjut, jotta joukkoliikenne on varteenotettava vaihtoehto kaikille – myös iäkkäille ja toimintarajoitteisille. Ensimmäisen ja viimeisen kilometrin haasteet voidaan ratkaista osana kaupunkisuunnittelua esimerkiksi jalankulun ja pyöräilyn väylillä, liityntäpysäköinnillä ja joukkoliikenteen syöttöliikenteellä. Näin Espoo voi kehittää kestävää liikkumista ja varmistaa, että joukkoliikenne on aidosti kilpailukykyinen vaihtoehto autolle.